Rioparista lähdimme ajeleen eteenpäin kohti Silesin kaupunkia, se olikin aivan erityisen kaunis paikka, keskeisenä hieno puistokatu, jossa baareja ja terasseja,kävelykatu, jossa oli varattu kapea väylä autolikenteellekin. Vihreää, vihreää oli luonto ja raikas vuori ilma, vaikka lämpömittari näytti +30C.

Matka jatkui parin kylän kautta Puente de Genaveen, joka oli kohteena puolimatkassa, siellä viivyttiin kolme yötä hotellissa. Hotelli oli varsin erikoinen, vanha myllyrakennus isoine pihoineen, oikeastaan majatalo, eikä perinteinen hotelli. Sisustukseltaan majapaikka muistutti jotain kotiseutumuseota, viihtyisä ja rauhallinen paikka.

Puente de Genave oli hiljainen kaupunki joen rannalla, ja siitä oli hyvä tehdä matkoja ympäristön pieniin vuoristokyliin.

Matkaa jatkettiin yli mahtavimman seguran, Hornos, Pontones ja muutama muu pieni kylä.

seuraava yäpymis paikka Caravaca de la cruz. Pari yötä siellä, kaupungissa oli juur ollu viikon fiesta ja mekin kerettiin nähdä viimeinen juhlakulkue siellä. Muuten kaupunki ei kovin kummoinen ollut, joitain vanhoja kirkkoja ja muita rakennuksia. Sieltä ajeltiin sitten kotiin Torreviejaan.

Matka kaikkiaan oli mielenkiintoinen ja antoisa. Nyt sitten kesä edessä ja kuuma kausi, joten on taas hyvää aikaa miettiä minne päin syksyllä matkustelee.

Näitä pyhäinkuvia kannetaan miesvoimin ympäri kaupungin katuja ja mukana kulkueissa on huppupäisiä nazarenoja (katuvaisia) jotka monelle tuovat mieleen KuKlux klaanin, vaikka niillä ei ole mitään yhteyttä toisiinsa.

Aikoinaan inkvisiition aikaan uskonnollisista rikoksista tuomitut joutuivat pukeutumaan ambenito vaatteeseen ja laittamaan päähänsä tötterön, joita oli sitten pidettävä kadulla koko tuomion ajan, niin että joutui julkisen pikan ja halveksunnan kohteeksi. Sieltä ne sitten on kulkeutuneet näihin pääsiäis menoihin.

Näille kuville valitsevat uskonnolliset veljeskunnat (killat) keskuudestaan kantajat ja on kunnia tehtävä päästä kantamaan tuollaista kuvaa. Joissain veljeskunnissa voi tulla kalliiksi asut, tarkoin määrätyt kirjailut ja valmistusmateriaalit nazareno asuun saattavat aiheuttaa jopa 1000€ kulut. Kantajien asut on huomattavasti edullisempia.

Pyhänviikon jokaisena iltana ja öisinkin on näitä kulkueita, torvet soi ja rummut paukkuu, tunnelma on uskomaton. Meikäläiuselle ei ole avautunut kokonaan koko touhu, mutta kokemuksena tapahtuma on vaikuttava.

Ukot siellä rannoilla tervasivat ja tilkitsivät veneitään ja laittoivat kalanpyytöjään kuntoon. Mikään ei ole niin kaunista kuultavaa kun vanhan keskimoottorin puksutus, kun äijät lähtivät merelle verkkoineen ja palailivat saaliineen. Me poikaset värkättiin ja leikittiin, joskus jopa henkemme uhalla, kun piti tukkisumalla juosta ja temppuilla, mutta niin vain selvittiin niistäkin touhuista.

Laivoja myös käytiin katselemassa ja ihailemassa. Vuodet vieri ja viimein meistä moni tuli oman veneen pääliköksi, pikku hiljaa terva vaihtui nykyaikasempiin aineisiin, muta aina sitä tervaa joku sen verran käsitteli, että se tuttu tuoksu leijui sieraimiin. Asuin välillä kaukana merenrannasta, ja silloin tuntui se kevätaika jotenkin puutteelliselta, ilman niitä meren tuoksuja. Meri on aina kuulunut elämääni ja olen nauttinut tyynestä ja myrskystä. Ei kuulu enää keskimoottoreiden ääni, eikä tuoksu terva, kaikki on muuttunut, paitsi meri, se on ja pysyy.

Nykyisin asustelen välimeren rannalla ja ihailen sen näkymiä ja aaltoja, joskus aikasen mahtaviakin. Mutta kuitenkin meri on minun paras kaveri, käyn usein rannalla istumassa ja haistelemassa sen ihanaa tuoksua. Olen usein ajatellut, että kai minut on merivedellä kastettu.

Toledosta tuli islamilaisen kalifikunnan osa 700 luvulla Gordoban kalifaatin aikaan alkoi Toledon kulta-aika. Lopulta vuonna 1085 katolinen kuningas Alfonso VI valloitti kaupungin. Siellä kukoisti myös mainittava Juutalaisyhteisö. Toledo voi hyvin ja vaurastui, kunnes kuningas Filip toinen muutti hovinsa Madridiin vuonna 1561. No noista asioista on kulunut aikaa ja vettä virrannut Tajossa, vaan astellessani ylös alas Kapeita nupukivi kujia ei voinut olla aistimatta menneisyyden loistoa. Kahvilla istuessa pistin silmät kiini ja kuvittelin millaista elämä on ollut silloin kun kaupunki eli parasta loistoaan, saattoi jopa kuulla kavioiden kopinan ja miekkojen kilahtelun. Toledossa on taottu miekkoja 2000 vuotta ja kaikki osaa yhdistää kaupungin nimen todella laadukkaaseen teräkseen. Hannibalin soturit ja myös Rooman legioonat taistelivat miekoin jotka oli taottu Toledossa. Miekkojen ja muiden teräaseiden teko on saanut aikaan suuren määrän pieniä myymälöitä joissa näitä tuotteita on tarjolla, ne eivät vain ole niitä halvimpia matkamuistoja. Pikkasen hämmästyin, kun yhdessä liikkeesä kiellettiin kuvaamasta näitä esineitä, vaikka koko kadunpuoli oli auki ja osa tavarasta kadulla, no jatkoin matkaa ja istahdin terassille syömään Carcamusaa joka olikin todella herkullista kera LaManchan punaviinin, . Katseltavaa ja ihmeteltävää kaupungista löytyy todella paljon. Keskiajalta peräisin olevat sillat jotkat ylittävät Tajon , Puente de San Martin ja Puente de Alcantara

ja tietenkin kaupunkia hallitsevat kaksi todella suurta rakennusta, Alcazar (kuva3) joka on kerennyt olla Roomalaisten käskynhaltijan virka-asunto Visigoottien kuninkaiden palatsi, arabilinnoitus Kuten luonnollisesti Espanjan kuninkaiden palatsi. Siinä toimii nykyisin valtava kirjasto sekä erittäin mielenkiintoinen asemuseo

Toinen suurista rakennuksista on goottilaistyylinen katedraali, joka on todella hämmästyttävä, pelkästään mittasuhteiltaan, pituus 100 m korkeus 40m.Sisältä todella upee rakennus, jossa nähtävillä runsaasti todellisia aarteita, kultaa ja hopeaa, maalauksia ( El Creco, Francisco de Goya, jotka nimet jo sanovat paljon) Harmittavaa, ettei näissä upeissa paikoissa saa valokuvata muuten kuin ilman salamaa, ja niiden valaistus ei riitä kunnon kuviin.

Toledon keskustassa on yli sata historiallisesti arvokasta muistomerkkiä ja unesco on julistanut kaupungin maailmanperintökohteeksi, eikä tosiaan suotta. Jos on mahdollista ja pikkasenkaan kiinostusta historiaan, niin Toledo kannattaa sijoittaa vierailu ohjelmaan, todella näkemisen arvoinen kaupunki.

Kuljeskelin pari päivää vanhan kaupungin kujia ja uskaltauduin jopa San Bablon sillalle, se oli kyllä meikäläiselle huima temppu, sillä sillalta on pudotusta joki rotkoon 40 metriä.Alkuperäinen silta on rakennettu 1533- 1589, jouduttu kyllä uusimaan ja muutettu teräsrakenteiseksi 1902. Sillan päässä sijaitsee myös San Bablon luostari, joka nykyisin toimii hotellina.

Plaza majorilla sijaitsee raatihuone joka on rakennettu kuningas Kaarle kolmannen aikaan ja valmistui 1762 tie aukealle kulkee talon alitse kaariportista. Aukealla oli miellyttävä istuskella ja nauttia virvokkeita seuraillen elämää. Siellä istuessani mietiskelin kuinka samoilla kujilla oli jo satoja vuosia tepastellu kulkijoita, ehkäpä joku suomalainenkin on siellä aikojen saatossa poikennu.

Kiertelin myös jonkinverran Cuencan ympäristöä ja ihailin maisemia, jylhät vuoret ja ja vihreät mäntymetsät, muutama pieni kylä, kaunista on luonto Espanjassa.

Mielestäni Cuenca ympäristöineen on mielenkiintoista ja kaunista, joten jos aikaa ja kiinostusta matkusteluun on, niin kannattaa käydä siellä. Matkaan kannattaa varata aikaa, ainakin jos haluaa nähdä Espanjaa muutenki kuin moottoritieltä, minä ajelin halki maaseudun, läpi pienten kaupunkien ja mittariin kertyi kilometrejä kaikkiaan noin 1000.

La Manga, välimeren rannalla.

Sierra Nevadaa.

Olen muutaman kerran reissannut etelään ja pohjoiseen ja paljon mahtuu erilaista luontoa ja muutakin nähtävää. Sellaiset matkat antavat toisenlaisen kuvan tästä maasta kuin, jossain turistikeskuksissa vierailut. Kauneimmat kaupungit löytyy sisämaasta ja aito espanjalainen elämä näyttäytyy pikkasen erilaisena, jossain vuoristo kaupungissa kuin vaikka Costa del Solilla.

Aynan kaupunki.

Etelän kuuma Andalusia on tyystin erilainen kuin pohjoisen Navarra. Jokin  vuoristo kaupunki tai vaikkapa Torrevieja niiden välinen ero on kuin yöllä ja päivällä.

Pamplona.

Paljon katseltava löytyy ympäri Espanjaa esim. Granada Toledo, Madrid,Pamplona, ym. monet vanhat kaupungit.

Toledo.

Kaikille kuitenkin löytyy sitä mieluisaa katseltavaa ja jokaisella on oma mielipide siitä mikä on parasta nähtävää, mutta nähtävää riittää jokaiselle täällä.

Matka sinne kestää tunnin ja on todella  nautittava, aurinko paistaa ja voit istuaaluksen kannella välimerensineä ihaillen ja virvokkeita nauttien. Saari on ollut 
merirosvojen piilopaikkana ja ilmeisesti joskus myös vankila saarena, siellä on 
historiallisia rakennelmia ja kaikki huokuu entistä aikaa

Autoja tai muita moottoriajoneuvoja siellä ei ole pärisemässä. Pieniä puoteja ja 
ravintoloita on joitain, joskin hintataso on hieman korkeampi kuin mantereella, 
mutta joskus voi kuitenkin sen verran tuhlata, että syö jotain meren antimia 
paikassa missä niitä on ylenmäärin tarjolla. Terassilla voi syödessä laskea vaikkakissoja, sillä niitä siellä tuntuu riittävän.

Toinen puoli saaresta on asumaton, kaktukset kasvaa laajalla alueella, Siellä on 
myös St Josephin  torni, sekä majakka. Toinen osa saaresta on asuttu, joskin 
siellä vakituiseen asuvia on ehkä noin viisikymmentä henkee, mutta ihmisiä kyllä 
riittä vallankin kesällä.

Rantaa riittää sellaisille jotka haluavat uida,  sukellus on hyvin suosittu 
harrastus ja vedenalaista  nähtävää riittää, sillä rannikko on suojeltua aluetta 
ja vedet mielettömän kirkkaita. Olen siellä muutaman kerran käynyt ja nauttinut 
pelkästä olemisesta, istun terassilla ja seurailen menoa, syön hyvin ja kiertelen saarta. Kun siellä on päivän viettäny, tuntee itsensä ladatuksi ja voi taas palatakaupungin hälinään.

auton keulan Torreviejasta sisämaahan päin ja kiire pois mielestä ja ehdottomasti unohtaen kaikki moottoritiet, läytöretkeileijän asenteella kohti seikkailuja. Ensimmäinen pysähdys Yeclan kaupungissa noin 130Km Torreviejasta. Oli vielä kovin varhaista ja kaupunki oli vasta alottelemassa uutta päivää, joten kovin perusteellista kuvaa en paikasta saanut, pieni kivan näkönen kaupunki ja siellä tuli ryystettyä kahvit. Matka jatkui maisemia ihaillen, ja ne oli todella ihailua herättäviä, viinitarhoineen.                                                                                                                                                      Sitten seuraava kaupunki, Almansa. Se oli miellyttävä paikka, kaunis idyllinen ja todella siistin näköinen. Kaupunkia vartioi mahtava linna korkealla kukkulalla. Paikka joka kiehtoi minua ja tulen sinne vielä uudelleenkin palamaan.

Aikani kaupunkia ihasteltuani ja syötyäni eräässä pienessä baarissa jatkoin matkaa ja seuraava etappi oli Cofrentes jossa on yksi Espanjan ydinvoimaloista. Maisema jatkui jylhän kauniina vuoristona, ja matkalla oli pari pientä kylää. Lähestyessäni Cofrentesia kiinitin huomioni mahtaviin pilvi pylväisiin jotka sitten havaitsin voimalan höyrypatsaiksi. Päästyäni kaupunkiin, olikin pieni ongelma edessä, siellä oli pyöräkilpailut, ja liikenne jumissa. Päätin palata jonkin matkaa takasin päin ja ajaa kiertoteitse kaupungin toiselle laidalle. Siinäpä olikin mulle oikeen elämysmatka, tie joka oli juuri ja juuri auton levyinen nousi todella korkealle vuoristoon ja jouduin keskelle pyöräilijöitä joiden reitti kulki samaa tietä. No se oli pieni mielenkiintoinen lisä koko matkaan, köröttelin siellä pyöräilijöiden keskellä välillä pysähdellen ja pyöriä väistellen kaupunkiin asti. Kaupunki oli mielenkiintonen pieni ja mielestäni tunsin löytäneeni osan sitä Espanjaa mitä olin etsimässä. Katsellessani kaupunkia tuntui hämmentävältä, kun kaiken sen rinnalla jauhoi sähköä iso ydinvoimala.

.