Innostuin taas lähtemään pienelle matkalle, joten elämänkumppanin kans kamoja laukkuun ja auton keula kohti Segura vuoristoa. Ajeltiin alkumatka jo vanhastaan tuttuja reittejä Elche de la sierraan, joka on pieni kaupunki Seguran rinteillä. Sielläpä tietysti kahviteltiin ja seurailtiin hetken aikaa elämän menoo. Matka jatkui ja maisemat muuttui pikkuhiljaa jylhemmiksi. Uskomattoman kaunista ja vihreää on luonto niillä rinteillä. Seuraava etappi oli Riopar, joka on pieni kiva kaupunki. Siellä myäs hetken verran katseltiin ja ihailtiin paikkaa. Täytyy myös mainita vanha Rioparin (Riopar viejo) kylä, uteliaisuuttani sinne ajelin, sinne nousu olikin sitten elämys, tie kiersi jyrkkää vuoren rinnettä täydellistä serpentiiniä. Siinä oli tasamaihin tottuneella pikkasen totinen naama, mutta niin vain sekin selviteltiin. Syötiin ja ja katseltiin paikkoja. Ihmettelen kovasti miten sinne aikoinaan rakennettu, todella jyrkkärinteinen vuorenhuippu.

Rioparista lähdimme ajeleen eteenpäin kohti Silesin kaupunkia, se olikin aivan erityisen kaunis paikka, keskeisenä hieno puistokatu, jossa baareja ja terasseja,kävelykatu, jossa oli varattu kapea väylä autolikenteellekin. Vihreää, vihreää oli luonto ja raikas vuori ilma, vaikka lämpömittari näytti +30C.

Matka jatkui parin kylän kautta Puente de Genaveen, joka oli kohteena puolimatkassa, siellä viivyttiin kolme yötä hotellissa. Hotelli oli varsin erikoinen, vanha myllyrakennus isoine pihoineen, oikeastaan majatalo, eikä perinteinen hotelli. Sisustukseltaan majapaikka muistutti jotain kotiseutumuseota, viihtyisä ja rauhallinen paikka.

Puente de Genave oli hiljainen kaupunki joen rannalla, ja siitä oli hyvä tehdä matkoja ympäristön pieniin vuoristokyliin.

Matkaa jatkettiin yli mahtavimman seguran, Hornos, Pontones ja muutama muu pieni kylä.

seuraava yäpymis paikka Caravaca de la cruz. Pari yötä siellä, kaupungissa oli juur ollu viikon fiesta ja mekin kerettiin nähdä viimeinen juhlakulkue siellä. Muuten kaupunki ei kovin kummoinen ollut, joitain vanhoja kirkkoja ja muita rakennuksia. Sieltä ajeltiin sitten kotiin Torreviejaan.

Matka kaikkiaan oli mielenkiintoinen ja antoisa. Nyt sitten kesä edessä ja kuuma kausi, joten on taas hyvää aikaa miettiä minne päin syksyllä matkustelee.

Pääsiäinen on lienee vuoden näkyvin ja mainittavin juhla täällä Espanjassa, pääsiäisen vietto näkyy ja kuuluu. Mahtavat kulkueet kiertävät viikon ajan kaupunkien kaduilla, torvet soi ja rummut paukkuu. Palmusunnuntaina kannetaan kirkoista ensimmäiset pasot, jotka voivat painaa jopa lähes 1500kg.

Näitä pyhäinkuvia kannetaan miesvoimin ympäri kaupungin katuja ja mukana kulkueissa on huppupäisiä nazarenoja (katuvaisia) jotka monelle tuovat mieleen KuKlux klaanin, vaikka niillä ei ole mitään yhteyttä toisiinsa.

Aikoinaan inkvisiition aikaan uskonnollisista rikoksista tuomitut joutuivat pukeutumaan ambenito vaatteeseen ja laittamaan päähänsä tötterön, joita oli sitten pidettävä kadulla koko tuomion ajan, niin että joutui julkisen pikan ja halveksunnan kohteeksi. Sieltä ne sitten on kulkeutuneet näihin pääsiäis menoihin.

Näille kuville valitsevat uskonnolliset veljeskunnat (killat) keskuudestaan kantajat ja on kunnia tehtävä päästä kantamaan tuollaista kuvaa. Joissain veljeskunnissa voi tulla kalliiksi asut, tarkoin määrätyt kirjailut ja valmistusmateriaalit nazareno asuun saattavat aiheuttaa jopa 1000€ kulut. Kantajien asut on huomattavasti edullisempia.

Pyhänviikon jokaisena iltana ja öisinkin on näitä kulkueita, torvet soi ja rummut paukkuu, tunnelma on uskomaton. Meikäläiuselle ei ole avautunut kokonaan koko touhu, mutta kokemuksena tapahtuma on vaikuttava.

Tuo aava meri joka joskus huokailee rauhallisena ja joskus raivoaa mitä rajuimmin, on aina kuulunut minun elämään jollain tavalla. Kakarana se oli kesäisin jokapäiväinen kumppani josta ei voinut pysyä erossa. Keväisin sen oma ja rannoilta kantautuva tervan tuoksu sai veren heräämään, silloin tiesi, että kesä tulee. Kun viimeisetkin jäät oli lähteneet ja hinaajat rupesivat siirteleen tukki sumia, silloin myös me poikaset siirryttiin rantaelämään.

Ukot siellä rannoilla tervasivat ja tilkitsivät veneitään ja laittoivat kalanpyytöjään kuntoon. Mikään ei ole niin kaunista kuultavaa kun vanhan keskimoottorin puksutus, kun äijät lähtivät merelle verkkoineen ja palailivat saaliineen. Me poikaset värkättiin ja leikittiin, joskus jopa henkemme uhalla, kun piti tukkisumalla juosta ja temppuilla, mutta niin vain selvittiin niistäkin touhuista.

Laivoja myös käytiin katselemassa ja ihailemassa. Vuodet vieri ja viimein meistä moni tuli oman veneen pääliköksi, pikku hiljaa terva vaihtui nykyaikasempiin aineisiin, muta aina sitä tervaa joku sen verran käsitteli, että se tuttu tuoksu leijui sieraimiin. Asuin välillä kaukana merenrannasta, ja silloin tuntui se kevätaika jotenkin puutteelliselta, ilman niitä meren tuoksuja. Meri on aina kuulunut elämääni ja olen nauttinut tyynestä ja myrskystä. Ei kuulu enää keskimoottoreiden ääni, eikä tuoksu terva, kaikki on muuttunut, paitsi meri, se on ja pysyy.

Nykyisin asustelen välimeren rannalla ja ihailen sen näkymiä ja aaltoja, joskus aikasen mahtaviakin. Mutta kuitenkin meri on minun paras kaveri, käyn usein rannalla istumassa ja haistelemassa sen ihanaa tuoksua. Olen usein ajatellut, että kai minut on merivedellä kastettu.

Minä kun olen sellanen levoton kulkuri luonteeltani, niin sain päähäni matkata Toledoon. Kaupunki on yksi euroopan kiinnostavimpia kohteita. Tammikuun alussa pakkasin laukkuni ja matkustin Toledoon. Olin pikkasen onkinut netistä tietoa kaupungista ja kiinostunut näkemään sen ihan livenä. Sieltäpä sitten muiden turistien kera itseni löysin. Japanilaiset olivat myös kiinostuneet samasta paikasta, sillä niitä riitti kaduilla isoina ryhminä. No mikäs siinä otettiin kilpaa kuvia ja ihmeteltiin näkymiä. Kaupungin Tajo joen mutkaan on aikoinan perustaneet Keltit ja Iberit. Valloittaja Roomalaiset saapuivat v.192 eaa. Roomalainen historioitsija Livius kuvaili Toledoa: ”Pieni kaupunki, mutta sijaintinsa ansiosta kuin linnoitus.”Osa roomalaisten rakentamista kaupunginmuureista on vielä yhä jäljellä.

Toledosta tuli islamilaisen kalifikunnan osa 700 luvulla Gordoban kalifaatin aikaan alkoi Toledon kulta-aika. Lopulta vuonna 1085 katolinen kuningas Alfonso VI valloitti kaupungin. Siellä kukoisti myös mainittava Juutalaisyhteisö. Toledo voi hyvin ja vaurastui, kunnes kuningas Filip toinen muutti hovinsa Madridiin vuonna 1561. No noista asioista on kulunut aikaa ja vettä virrannut Tajossa, vaan astellessani ylös alas Kapeita nupukivi kujia ei voinut olla aistimatta menneisyyden loistoa. Kahvilla istuessa pistin silmät kiini ja kuvittelin millaista elämä on ollut silloin kun kaupunki eli parasta loistoaan, saattoi jopa kuulla kavioiden kopinan ja miekkojen kilahtelun. Toledossa on taottu miekkoja 2000 vuotta ja kaikki osaa yhdistää kaupungin nimen todella laadukkaaseen teräkseen. Hannibalin soturit ja myös Rooman legioonat taistelivat miekoin jotka oli taottu Toledossa. Miekkojen ja muiden teräaseiden teko on saanut aikaan suuren määrän pieniä myymälöitä joissa näitä tuotteita on tarjolla, ne eivät vain ole niitä halvimpia matkamuistoja. Pikkasen hämmästyin, kun yhdessä liikkeesä kiellettiin kuvaamasta näitä esineitä, vaikka koko kadunpuoli oli auki ja osa tavarasta kadulla, no jatkoin matkaa ja istahdin terassille syömään Carcamusaa joka olikin todella herkullista kera LaManchan punaviinin, . Katseltavaa ja ihmeteltävää kaupungista löytyy todella paljon. Keskiajalta peräisin olevat sillat jotkat ylittävät Tajon , Puente de San Martin ja Puente de Alcantara

ja tietenkin kaupunkia hallitsevat kaksi todella suurta rakennusta, Alcazar (kuva3) joka on kerennyt olla Roomalaisten käskynhaltijan virka-asunto Visigoottien kuninkaiden palatsi, arabilinnoitus Kuten luonnollisesti Espanjan kuninkaiden palatsi. Siinä toimii nykyisin valtava kirjasto sekä erittäin mielenkiintoinen asemuseo

Toinen suurista rakennuksista on goottilaistyylinen katedraali, joka on todella hämmästyttävä, pelkästään mittasuhteiltaan, pituus 100 m korkeus 40m.Sisältä todella upee rakennus, jossa nähtävillä runsaasti todellisia aarteita, kultaa ja hopeaa, maalauksia ( El Creco, Francisco de Goya, jotka nimet jo sanovat paljon) Harmittavaa, ettei näissä upeissa paikoissa saa valokuvata muuten kuin ilman salamaa, ja niiden valaistus ei riitä kunnon kuviin.

Toledon keskustassa on yli sata historiallisesti arvokasta muistomerkkiä ja unesco on julistanut kaupungin maailmanperintökohteeksi, eikä tosiaan suotta. Jos on mahdollista ja pikkasenkaan kiinostusta historiaan, niin Toledo kannattaa sijoittaa vierailu ohjelmaan, todella näkemisen arvoinen kaupunki.

Cuencan kaupunki sijaitsee Madridin ja Valencian puolivälissä keskisessä Espanjassa, erittäin jylhässä vuoristossa, Jucarjoki virtaa syvässä rotkossa läpi kaupungin. Cuenca ei ole mitenkään koolla pilattu, noin 50000 asukasta, mutta se oon viihtyisä ja kaunis. Vanhakaupunki on aikoinaan rakennettu korkealle vuoren rinteelle Jucar joen rannalle. Kun astelee vanhan kupungin kaduilla tuntuu kuin olisi palannut ajassa joitain satoja vuosia taaksepäin, vain aasit ja hevoset puuttuvat, ja ne on vaihtuneet autoihin, joita niitäkään ei kovin ruuhkaksi asti ole, toisin kuin uudessa osassa Cuencaa. Vanha kaupunki nähtävyyksineen on parasta mitä Cuencasta löytyy. Kuuluisat riippuvat talot ovat erikoisesti näkemisen arvoiset, 1500 luvulla rakennetut talot on pystysuoraan vuorenrinteeseen rakennettu, ja ainakin minut sai miettimään, kuinka siihenaikaan on pystytty sellaiset rakentaan.

Kuljeskelin pari päivää vanhan kaupungin kujia ja uskaltauduin jopa San Bablon sillalle, se oli kyllä meikäläiselle huima temppu, sillä sillalta on pudotusta joki rotkoon 40 metriä.Alkuperäinen silta on rakennettu 1533- 1589, jouduttu kyllä uusimaan ja muutettu teräsrakenteiseksi 1902. Sillan päässä sijaitsee myös San Bablon luostari, joka nykyisin toimii hotellina.

Plaza majorilla sijaitsee raatihuone joka on rakennettu kuningas Kaarle kolmannen aikaan ja valmistui 1762 tie aukealle kulkee talon alitse kaariportista. Aukealla oli miellyttävä istuskella ja nauttia virvokkeita seuraillen elämää. Siellä istuessani mietiskelin kuinka samoilla kujilla oli jo satoja vuosia tepastellu kulkijoita, ehkäpä joku suomalainenkin on siellä aikojen saatossa poikennu.

Kiertelin myös jonkinverran Cuencan ympäristöä ja ihailin maisemia, jylhät vuoret ja ja vihreät mäntymetsät, muutama pieni kylä, kaunista on luonto Espanjassa.

Mielestäni Cuenca ympäristöineen on mielenkiintoista ja kaunista, joten jos aikaa ja kiinostusta matkusteluun on, niin kannattaa käydä siellä. Matkaan kannattaa varata aikaa, ainakin jos haluaa nähdä Espanjaa muutenki kuin moottoritieltä, minä ajelin halki maaseudun, läpi pienten kaupunkien ja mittariin kertyi kilometrejä kaikkiaan noin 1000.